Mitä Sinulle kuuluu?

Julkaistu Kollega.fi-verkkolehdessä 8.1.2020

Näin uuden vuosikymmenen alussa on hyvä pysähtyä hetkeksi pohtimaan tulevaa, kuvitella, mitä kaikkea haluaisi saada aikaa, mihin osallistua ja miten saada omat asiansa pysymään paremmin hallinnassa. Itse haluaisin keskittyä enemmän mielekkäisiin ja merkityksellisiin tekemisiin ja viettää enemmän aikaa rakkaiden ihmisten seurassa. Toivoisin myös sitä, että työelämän muutosvauhti ei veisi totaalisesti mennessään, vaan että väliin mahtuisi taukoja vetää henkeä ja että uudistumiset tapahtuisivat ihmisyyden ehdolla.

Mediassa edellistä vuosikymmentä on luonnehdittu nopeiden muutosten aikakauden aluksi. Omastakin kokemuksestani voin sanoa, että työelämän muutosvauhti on kiihtynyt vuosi vuodelta. Organisaatioissa tehdään jatkuvasti muutoksia, rakennetaan prosesseja, muokataan tehtäviä, järjestetään koulutuksia ja siirretään ihmisiä tehtävästä toiseen ilman kunnollista perehdyttämistä.

Tämä kaikki on muuttunut normaaliksi arkipäiväksi ja vaikka se ei aina miellytä, siihen on totuttava. Mutta mitä sitten voisi tehdä, jotta jaksaisi hyvinvoivana työelämän vauhdissa mukana?

Kokemusten jakaminen voimavarana

Työni kautta olen huomannut, että merkittävä näkymätön voimavara piilee ihmisen kokemusten jakamisessa, niiden kuuntelussa sekä kuulluksi tulemisen tunteessa. Ihmisen kokemukset haluavat tulla jaetuksi. Se on osa ihmisyyttä. Uskon, että ihmisen hyvinvoinnin lähde on juuri niissä hetkissä, joissa on mahdollista kertoa toiselle mitä kuuluu, miltä tuntuu tai millainen olo on. Kokemusten jakaminen toisen kanssa on ihmiselle tärkeää.

Mutta mikä loppujen lopuksi on kokemus? Yhtä selkeää määritelmää sanalle ei ole. Kokemusta voi kuitenkin hahmottaa kokonaisuudeksi, jossa samanaikaisesti vaikuttaa elämyksellinen olotila eli kaikki ne tunteet, joita kehossamme voimme tuntea, ja merkityssuhde eli kaikki ne tapahtumat, tilanteet, ihmiset ja asiat, johon olemme suhteessa ja jotka merkitsevät meille jotakin ja ovat meille arvokkaita. Tunteet ja merkityssuhteet ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa ja näin olleen tunteet kertovat meille tärkeää tietoa meistä itsestämme. Tunteita ei kannata sivuttaa, vaan tutkia ja miettiä, millaista sanomaa ne meille välittävät. Jokaisen ihmisen kokemukset ovat yhtä yksilöllisiä kuin sormenjäljet ja sen takia ne ovat kiinnostavia ja ainutlaatuisia, ja sen vuoksi niitä kannattaa kuunnella.

Omista kokemuksista puhuminen ei kuitenkaan aina ole helppoa, vaikka tarve jakaa tunteita ja kuvata merkittäviä tapahtumia toiselle kuuluu ihmisen perustarpeisiin. Välillä pelkkä omien kokemusten tunnistaminen tuntuu haasteelliselta, saati sitten niiden sanottaminen. Sanat eivät aina tavoita tunteiden monisävyisyyttä.

Kuunteleminen lisää ymmärrystä

Jos lähdemme siitä, että ihmisen perustarpeisiin kuuluu halu kertoa tarinoita, jakaa ajatuksia ja kokemiaan tapahtumia, tulee kokemuspuheen kuuntelemisesta ja siitä kiinnostumisesta ensiarvoisen tärkeää. On eri asia ilmaista mielipiteensä tai puhua yleisistä asioista kuin kertoa omista kokemuksistaan. Kokemukset ovat henkilökohtaisia ja niistä kertoessaan ihminen kokee olonsa epävarmaksi ja araksi, sillä hän ei tiedä, miten hänen sanomansa vastaanotetaan ja tuleeko hän hyväksytyksi. Kuunteleminen kuitenkin rohkaisee puhumaan kokemuksista. Kuuntelijan ei tarvitse sanoa mitään, hän voi vain olla ja kuunnella.

Kokemusten kuunteleminen ja jakaminen lisäävät ihmisten välistä ymmärrystä. Silloin syntyy keskinäinen luottamus ja ihmiset kokevat hyväksytyksi tulemisen tunnetta, mikä taasen vahvistaa sisäisiä voimavaroja ja antaa rohkeutta kohdata uusia, vieraalta tuntuvia haasteita.

Ajatusten peilaaminen avartaa

Kun kuuntelemme toisten kokemuspuhetta, saamme itsekin aineksia omien kokemusten jäsentämiseen ja ilmaisemiseen. Ajatellaan esimerkiksi työkavereiden keskustelua palaverissa, jossa käsitellään juuri tapahtunutta työtapaturmaa. Saattaa olla, että alussa on vaikea pukea sanoiksi tuntemuksiaan, havaintojaan, ajatuksiaan ja mielikuviaan tilanteesta. Keskustelu alkaa kuitenkin vähitellen kehkeytyä, kun työkaverit yksi toisensa jälkeen yrittävät sanottaa tapahtumaa. Yhden henkilön havainnot auttavat toista muistamaan jotakin lisää ja niin yhteinen keskustelu auttaa monipuolistamaan ja täsmentämään kokemusten sisältöä. Tuloksena syntyy varsin kattava kokonaiskuva tilanteesta. Kun ihminen peilaa ajatuksiaan toisen henkilön ajatuskulkuun, hän voi itsekin tulla tietoiseksi siitä, mitä hänen mielessään tapahtuu.

Kun kerromme kokemuksista toisille ihmisille ja näemme, mitä se heissä herättää, olemme tekemisissä taas ihmisen perustarpeen kanssa – haluun tulla kuulluksi. Kuulluksi tulemisen kokemus on eheyttävä, ihana kehollismielellinen olotila. Tässä olotilassa ihminen kokee itsensä merkitykselliseksi, mikä taasen edistää jaksamista. Kuulluksi tulemisen tunne antaa voimaa tekemisiin, vapauttaa luovuutta ja auttaa suhtautumaan rauhallisemmin ja realistisemmin vastoinkäymisiin.

Muista siis kysyä itseltäsi aika ajoin kolme kysymystä: Mitä sinulle kuuluu? Miltä sinusta tuntuu? Miten sinä voit?