Vuonna 2016 kesällä, ennen Metanoia Instituutin konflikti-teeman konferenssia, kirjoitin kollega J-P Heikkilän kanssa blogin kintsugista, japanilaisesta 1500 -luvun taidemuodosta ja taiteilijoista.
Japanissa niitä taitelijoita kutsuttiin kultaisiksi puusepiksi. Heidän taidetta oli rikkinäisten saviastioden korjaaminen kullalla, hopealla tai muulla jalometallilla. He antoivat särkyneelle astialle uuden esteettisen elämän.
Kintsugin viesti oli, että särkynyttä tai haljennutta ei tarvitse heittää pois eikä peittää tai hävetä. Sen voi korjata ja kun sen korjaa kullalla, siitä syntyy kokonaan uusi, arvokas ja kaunis esine.
Särkynyttä on katsottavaa uusin silmin ja uudella idealla.
Uskon, että kintsugin filosofiaa voi soveltaa myös ihmistenvälisiin suhteisiin. Tiedämme, että välillä jokin voi mennä rikkiin, ristiin tai muuten vaan ei toimi. Silloin asioista puhuminen, omien toiveiden ja halujen ilmaiseminen ja toisen kuuntelu, on se arvokas kultainen ommel, joka eheyttää, uudistaa ja syventää suhdetta entisestään. Siihen tarvitaan herkkyyttä ja kärsivällisyyttä.
*****
Inhimillisenä kokemuksena yllättävän riidan, konfliktin, erimielisyyden tai muun epämiellyttävän ilmaantuminen elämänpiiriin yleensä ei tunnu hyvältä. Se häiritsee, tekee levottomaksi ja voi viedä yöunetkin. Häiriöt balanssissa herättävät yleensä ihmisen itsesuojeluvaistot ja jonkinlaisen vastarinnan tunteen, joka periaatteessa on merkki siitä, että jokin uusi ja vieras on läsnä. Se ei ole merkki siitä, että jokin on huonosti.
Kuinka sitten tällaisessa tilanteessa, epämiellyttävästä tunteesta huolimatta, pelkällä järjellä, voisi asennoitua uuden mahdollisuuden vastaanottajaksi. Mikä tällaisessa tilanteessa toimii kultaisena liimana? Mitä pitäisi tehdä?
Resilienssi on viime vuosina paljon käytetty sana kehittäjien keskuudessa. Resilienssi sitä ja resilienssi tätä. Tavallaan sanan voi ymmärtää ilmaisevan ihmisen tai organisaation kykyjä hyödyntää yllättävissä tilanteissa sellaisia ominaisuuksia, joita ei aikaisemmin ole tarvinnut. Kun ympäristön olosuhteet muuttuvat, tarvitaan nopeasti uusia ratkaisuja, uusia selviytymiskeinoja ja toisintekemisiä.
Resilienssi eli muutoskyvykkyys siis kertoo, kuinka paljon ihmisellä tai organisaatiolla on osaamista ja valmiutta alkaa toimia uudessa vieraassa tilanteessa menestyksekkäästi käyttäen hyväksi koko omaa potentiaalia, luovuutta ja resursseja.
Elämme pysähtymättömässä elämänvirrassa, päivät eivät ole samanlaisia, suunnitelmiin yleensä tulee muutoksia. Kaikissa tilanteissa, joita kohtaamme, on yleensä jotakin tuttua ja lähes aina jotakin vierasta. Sen havaitseminen, tunnistaminen ja tutkiminen on arvokasta uudelleenorganisoitumisen työtä.
Uusi ja vieras voi alkuvaiheessa tuntua epäilyttävältä tai näyttää kummalliselta, jopa mahdottomalta ajatukselta, myöhemmin se voi silti osoittautua avaimena johonkin uuteen siirtymään.
0 kommenttia